8.2.2022

Demokratiaa voi toteuttaa joka päivä

Demokratian tila huolestuttaa ja syystä. Samaan aikaan vaikuttaa siltä, että harva voi kuitenkaan tehdä asialle mitään. Miten ihmeessä tavallinen kansalainen voisi taistella vaikkapa kasvavaa epätasa-arvoa, populismia, valeuutisia ja yhteiskunnallista apaattisuutta vastaan? Mitä näille asioille voi tehdä edes kuntien ja valtionhallinnon eri yksiköissä? Demokratian kohtalo tuntuu olevan suurempien historiallisten voimien vietävissä.

Lyhyt katsaus demokratian historiaan voi kuitenkin tarjota hyvinkin käytännöllisiä välineitä demokratian vahvistamiseen ja puolustamiseen jokapäiväisessä elämässä. Aivan demokratian varhaisvaiheista – antiikin Ateenasta – alkaen on oivallettu, että kansanvaltainen hallinto on haastava poliittisen yhteiselämän muoto. Se ei automaattisesti pysy elinvoimaisena. Eikä sen toiminnan ydin ole hyvin rasvatussa hallintokoneistossa. Demokraattinen valtio tarvitsee tuekseen jotakin laajempaa ja syvempää ”ainesta”, joka ylläpitää kansalaisten uskoa kansanvaltaan ja auttaa demokraattisia instituutioita toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla. Tätä ainesta voidaan kutsua demokraattisesti elämäntavaksi.

Varhaisin tuntemani luonnehdinta demokraattisesta elämäntavasta sisältyy Thukydideen teokseen Peloponnesolaissota, jossa ateenalainen johtaja Perikles kuvaa kaupunkivaltionsa erityisyyttä: ”Voin todeta, että kaupunkimme kokonaisuudessaan on Kreikan sivistyksen perusta ja että minusta näyttää, että meidän keskuudessamme jokainen ihminen voi kehittää itseään kauniisti ja monipuolisesti lukuisilla eri alueilla täyteen mittaansa asti.”

Ateenalaiset siis uskoivat, että demokratia toteutui lukuisilla eri elämänalueilla, ei pelkästään politiikassa. Kansanvaltainen kaupunki menestyi, koska kansalaiset toimivat keskenään tasa-arvon ja vapauden hengessä myös politiikan ulkopuolella: kaupankäynnissä, taiteissa, tieteissä ja urheilussa. Demokraattinen valtiomuoto tarvitsi demokraattista elämäntapaa, ja päinvastoin, demokraattinen elämäntapa pystyi kukoistamaan vain demokraattisessa valtiossa.

Näkemys demokraattisen elämäntavan tärkeydestä nousi uudelleen esiin ensimmäisessä modernissa demokraattisessa valtiossa: Yhdysvalloissa. Ranskalainen aristokraatti Alexis de Tocqueville matkasi 1800-luvun alkupuoliskolla Yhdysvaltoihin selvittämään, miten demokratia käytännössä toimii. Hän tiivisti tärkeimmän havaintonsa Demokratia Amerikassa -teoksensa seuraavaan kohtaan: ”Ellen ole tämän kirjan sivuilla saanut lukijaa huomaamaan, että amerikkalaisten lait säilyvät ennen kaikkea heidän käytännön kokemuksensa, tottumustensa ja mielipiteidensä – eli heidän tapojensa – ansiosta, en ole saavuttanut keskeisintä tavoitetta, jonka itselleni asetin ryhtyessäni kirjoittamaan.”

Tocquevillen oivallus oli yksinkertainen. Demokratia toimii hyvin silloin, kun riittävän suuri joukko kansalaisista omaa riittävät taidot yhteisten asioiden hoitamiseen. Keskeisimmät tekijät ovat taito keskustella yhdessä toisten kansalaisten kanssa ja kyky toimia yhteisten etujen edistämiseksi. Nämä taidot eivät kuitenkaan ole synnynnäisiä. Ne on opittava. Tärkeimpinä demokraattisen elämän opinahjoina Tocqueville piti kansalaisten osallistumista paikallishallintoon ja yhdistystoimintaa.

Mitä nämä demokratian historiasta kumpuavat oivallukset voivat tarkoittaa meille nyt, kun demokratiat ovat jälleen kriisissä? Mitä ne voisivat käytännössä merkitä suomalaisen yhteiskunnan arjessa?

Ajattelen, että jokapäiväinen elämä perheissä, työpaikolla, kouluissa ja vapaa-ajan harrastuksissa tarjoaa lukemattomia mahdollisuuksia harjoitella demokraattista elämäntapaa. Voi hyvin aloittaa siitä, että kiinnittää huomion siihen, miten keskustelemme toistemme kanssa ja millä tavoin yritämme edistää yhteisiä etuja. Tärkeintä on antaa toisille ihmisille kokemus siitä, että heitä kohdellaan tasa-arvoisesti ja että ollaan kiinnostuneita heidän esittämistään näkemyksistä.

Tämän lisäksi uskon, että kuntien ja valtion hallinnossa sekä julkisissa palveluissa voidaan tehdä hyvin paljon demokraattisen elämäntavan edistämiseksi. Niin hallinnon kuin palveluiden arki sisältää jatkuvasti tilanteita ja kohtaamisia, joissa voimme harjoittaa ja harjoitella demokratiaa tukevia taitoja. Kuvaan lopuksi yhtä demokraattisen elämäntavan tärkeintä peruspilaria: dialogia.

Dialogi voidaan määritellä keskusteluksi, joka tähtää parempaan ymmärrykseen asioista, toisista ja itsestä. Tällaisia keskusteluja voidaan käydä monissa eri yhteyksissä: työpaikan palaverissa, lääkärin vastaanotolla, kuntalaisten kuulemistilaisuudessa, yhdistyksen kokouksessa, perheen seuraavaa kesälomamatkaa suunniteltaessa. Niissä lukuisissa tilanteissa, jossa kokoonnumme yhteen pohtimaan ja päättämään asioista, voimme käydä osan keskusteluistamme dialogisesti.

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Kun valmistaudut seuraavaan palaveriin, mieti, miten kuullaan tasapuolisesti ja rauhassa kaikkien osallistujien näkemyksiä. Kun ihminen tulee luoksesi jonkin ongelman kanssa, miten voitte pohtia asiaa hetken aikaa yhdessä. Kun järjestät julkista kuulemis- tai keskustelutilaisuutta, miten saadaan ääneen myös ne henkilöt, joiden näkemyksiä ei yleensä kuulla. Kun jokin asia on mennyt pieleen, voisiko asiaa käsitellä dialogin keinoin ja yrittää oppia yhdessä erehdyksestä.

Dialogisen keskustelun tärkeitä lauseita ovat esimerkiksi seuraavat:

– ”Tämä on minun kokemukseni tästä asiasta. Mitä te muut ajattelette?”

– ”Siitä, mitä juuri sanoit, mieleeni tuli…”

– ”Kerro lisää tuosta.”

– ”En ole varma olenko vielä ymmärtänyt, mitä tarkoitit. Voitko selventää vielä vähän?”

– ”Vaikuttaa, että olemme eri mieltä. Puhutaan tästä vähän lisää, että käsitämme paremmin toisiamme.”

– ”Nyt kun olemme puhuneet tästä asiasta, niin mitä kaikkea olennaista on teidän mielestänne tullut esiin?”

Hyvin arkisia tekoja, joilla voi olla suuri vaikutus tapaan, jolla toimimme yhdessä. Merkittävimmät vaikutukset liittyvät lopulta siihen, millaista yhteiselämää haluamme vaalia ja edistää. Uskommeko enemmän helpoilta vaikuttaviin, toisia ihmisiä kontrolloiviin tai jopa autoritäärisiin toimintatapoihin? Vai laitammeko toivomme viime kädessä ihmisten keskinäisen luottamuksen vahvistumiseen, yhdessä oppimiseen ja siitä syntyvään luovuuteen? Nämä vaihtoehtoiset suunnat ovat edessämme jokainen päivä, ja niiden kohdalla tekemämme valinnat saattavat ratkaista demokratian tulevaisuuden.

Kai Alhanen

Kirjoittaja on DialogiAkatemian johtaja ja politiikan filosofian tutkija, joka on toiminut pitkään työnohjaajana lukuisissa julkisen sektorin organisaatioissa. Hän on kirjoittanut kirjat Dialogi demokratiassa ja Demokraattinen perintömme (yhdessä Tuukka Perhoniemen kanssa).