Luottamus syntyy luottamisesta
Kristiina Kumpula, Kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunnan KANE puheenjohtajana toimiva Suomen Punaisen Ristin pääsihteeri
Sain twitterissä viestin, että Kansalaisyhteiskuntapolitiikan neuvottelukunnalla on pompöösi nimi, mutta tuotteistettuna sen dialogisuus ja toimintatapa olisi todellinen vientihitti. Olen kummastakin asiasta samaa mieltä. Jo vilkaisu maailman demokratian tilaan paljastaa, että kuulumme maailman pieneen vähemmistöön, jossa on laaja yhteisymmärrys kansalaisyhteiskunnan merkityksestä demokratian ja hyvinvoinnin vahvistamisessa. Civicus Monitorin vuosittainen raportti kansalaisyhteiskunnan kehityksestä on entistä huolestuttavampaa luettavaa. Eri puolilla maailmaa kansalaisyhteiskunnan tilan kaventaminen liittyy johdonmukaisesti autoritäärisen vallan kasvuun ja ihmisoikeuksien loukkauksiin. Huolta lisää se tosiasia, että ihmisten luottamus viranomaisiin, talouselämään ja kasvavasti myös kansalaisyhteiskunnan toimijoihin vähenee myös toimivissa demokratioissa.
Asian kääntöpuoli on se, että maailmanlaajuisesti kansalaisyhteiskunnan toiminnan volyymi on valtava. Maailman talousfoorumin tutkijat puhuvat ”vapaaehtoismaasta”, jonka taloudellinen laajuus on 2,4 miljardia dollaria, sen piirissä työskentelee 54 miljoonaa työntekijää ja varovaisesti arvioiden 350 miljoonaa vapaaehtoista antaa oman panoksensa yhteiskunnan hyvinvointiin.
Suomessa kansalaisyhteiskunnan autonomisuuden ja elinvoimaisuuden vahvistaminen on tiiviisti kytkeytynyt hyvinvointiyhteiskunnan, yhdenvertaisuuden ja luottamuksen arvoihin. Uusien kansalaistoiminnan muotojen kasvu kertoo myös siitä, että ihmiset uskovat kansalaistoiminnan merkitykseen. Merkitys nousee yhteisöllisestä osallisuudesta mutta yhä harvempi kiinnittyy institutionaalisiin rakenteisiin, jos ne eivät osoita tarpeellisuuttaan. Matalat organisaatiot, suorat vaikutusmahdollisuudet, itseohjautuvuus ja helppous päästä mukaan ovat kansalaistoiminnan tulevaisuutta. Pandemian ratkaisun keskeinen onnistuminen perustui kansalaisten kriisinkestokykyyn ja keskinäiseen luottamukseen. Kansalaisten aktiivisuus ja osallisuus kansalaistoiminnan kautta yhteisten asioiden hoitamiseen ovat erinomaisia mittareita myös demokratian kestävyyden arvioimiseksi. Elinvoimainen kansalaisyhteiskunta edellyttää luottamusta demokratian toimintaan sekä sen kykyyn vastata muutoksiin ja kääntäen demokratia vahvistuu elävän moninaisen kansalaisyhteiskunnan myötä.
Muutosnopeus kiihtyy, ja se muuttaa myös kansalaistoimintaa. Pandemian ja eurooppalaisen sodan jälkeen odotettavissa voi olla aiempaa suurempia mullistuksia. Turvallisuusympäristö on muuttunut vuosiksi tai vuosikymmeniksi eteenpäin ja ilmastonmuutoksen vaikutuksia emme vielä edes täysin ymmärrä. Kasvava eriarvoisuus, ulkopuolisuus ja erilaiset aktiivisen kansalaisuuden toteuttamisen esteet haastavat uudenlaiseen yhteistyöhön eri toimijoiden välillä. Polarisaatio merkitsee myös sitä, että osa väestöstä tippuu myös kansalaistoiminnan ulkopuolelle resurssien vähetessä. Tyytymättömyys voi purkautua demokratian vastaisuutena. Järjestöt puolestaan jäävät oman kuplansa sisäpuolelle tunnistamatta ulossuljettujen ihmisten tarpeita. Tässä asetelmassa kansalaisyhteiskunnan tehtävänä on varmistaa, että kaikki saavat tukea sekä pääsevät tarvitsemansa avun piiriin, ja että jokaiselle löytyy paikka yhteiskunnassa. Kysymys on siitä, miten nopeasti löydämme uusia tapoja toimia ja tarjota merkityksellisiä ja ajassa kiinni olevia osallisuuden paikkoja kaikille. Tällaiset tavoitteet eivät ole saavutettavissa lyhyillä projekteilla, vaan ne ovat osa suomalaisen yhteiskunnan pitkäjänteistä demokratiaprojektia, jolla varmistetaan ihmisten aktiivikansalaisuuden rakentumista. Tähän liittyy myös kansalaistoiminnan autonomisuuden ihanne; kansalaistoiminnan tavoitteet ja toimintatavat syntyvät tarpeista ja toimijoiden ratkaisumalleista. Järjestöjen ensisijaisena roolina ei välttämättä ole viranomaisten toiminnan tukeminen vaan oman strategiansa toteuttaminen ihmisten aktiivisuuden ja innostuksen avulla. Yhteinen päämäärä on luoda hyvän elämän edellytyksiä kaikille.
Miten tästä paketoidaan vientihitti twiitin ehdottamalla tavalla? Ajattelen, että olennaista on tunnistaa ja tunnustaa moniääninen, monimuotoinen ja hyvin heterogeenisten toimijoiden kansalaisyhteiskunta aktiiviseksi kumppaniksi, kun etsimme ratkaisuja maamme ja maailman globaaleihin ongelmiin.
Tunnistaminen edellyttää investointeja, joilla vahvistetaan aktiivisen kansalaisyhteiskunnan elinvoimaisuutta. Investointien vaikuttavuutta ja vaikutusta arvioidaan pitkällä aikavälillä. Tärkeää on, että ihmiset pidetään mukana yhteiskunnassa myös vähemmän tehokkaalta näyttävän kansalaistoiminnan kautta.
Tavoitteeseen pääsemiseksi luodaan, etsitään ja kehitetään alustoja ja tiloja, jotka mahdollistavat vuorovaikutuksen ja kuulluksi tulemisen paikkoja eri yhteiskunnan aloilla ja toiminnan tasoilla. Punnitsevan demokratian, digiraatien ja kansalaisraatien merkitys kasvaa, jos niillä on myös vaikutusta päätöksiin ja niiden vaikutusten arviointiin.
Luotetaan siihen, että yhdessä tekeminen tuottaa parempia ratkaisuja yhteiseksi hyväksi. Luottamus syntyy siitä, että yhteistoiminnan lähtökohta on luottamus.
